
Kuvataiteilija Suovillan maalaukset ja piirrokset kumpuavat muistista ja aistimuksista. Nykyajan ja menneen ajan puhuttelevista teemoista, isovanhempien lapsuuden Laatokan Karjalasta sekä vaellusretkistä pohjoisen luontopoluilla. Einojuhani Rautavaaran ja Henryk Goreckin musiikista. Katsellessa valokuvia menneiden sukupolvien asuinpaikoista Euroopan vanhoissa kaupungeissa ja tapahtumista Laatokan Karjalassa, aika tuntuu pysähtyvän. Millaista oli elämä ennen ja nyt? Olemmeko onnellisia siellä, missä olemme ja siitä, mitä näemme ympärillä? Isovanhempieni Karjalassa vaalittiin perinteitä, elämä oli luonnonläheistä, työn täyteistä ja ortodoksiseen kulttuuriin yhteydessä. Karjalaiset tunnettiin avoimina, eläväisinä, vilkkaina, vieraanvaraisina ja heillä oli kyky säilyttää toivo vastoinkäymisten keskellä. Ehkä tämä päivän ihmiset murehtivat menneisiin sukupolviin verrattuna jopa liikaa ja elämä on kiireistä, vaikka sodat ja puute olivat läsnä myös 1900-luvun alkupuolella.
Suovilla ammentaa maalausten väriskaalaa ja tematiikkaa vanhoilta mestareilta sekä historian arkistoista ja uutiskuvista. Hän leikkii väreillä ja valolla rakentaen katsojalle tunnekokemuksen. Hänen maalauksensa herättävät kaipuuta johonkin sanoin kuvaamattomaan, menneeseen ja kutsuvat katsojan unenomaisiin näkymiin. Jo poisnukkuneita ihmisiä, kaupunkinäkymiä ja maisemia sekä tämän ajan teemoja kuten ikäihmisten muistisairautta, köyhyyttä, nuoren sukupolven psyykkistä hyvinvointia sekä pohjoisen metsien ja merenrantojen upeutta. Suovilla rakentaa taiteellaan optimismia ja lumen sulaessa, sarastavaa valoa.























































